Heittokohokalastuksen perusteet.

Heittokohokalastus eli perholitkalla pyynti on kalastuslaji josta mielestäni puhutaan liian vähän.
Se on perho kalastuksesta puhuttaessa jäänyt lähes huomiotta, vaikka on kalastustapana erittäin hyvin kalaa antava, ja miellyttävä tapa pyytää.
Sekä "suhteellisen halpa" pyyntitapa, koska ihan "perus avokelalla" ja halvemmallakin vavalla pääsee hyvin harrastuksen alkuun.
Heittokohokalastus sopii kaikille jotka haluaa pyytää perholla kalaa, yhtä hyvin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin kalastajalle.
Erityisen hyvin perholitkalla pyynti soveltuu rannalta tapahtuvaan kalasteluun.
Koska heittokoholla voi heittää kauaskin ilman suurempia "voimanponnistuksia". Lisäksi heittokoholla kalastaminen onnistuu hyvin matalassakin vedessä.

Pyydän itse pääasiassa heittokoholla harjusta, taimenta ja siikaa isoilla joilla kuten Ounasjoella, Muonionjoella.
Sekä pienemmillä joilla kuten Molkojoella, Äkäsjoella, Aakenusjoella ja Lainionjoella, jotka kaikki ovat Kittilän ja Kolarin kuntien alueella olevia jokia.
Heittokoho on osoittautunut miellyttäväksi tavaksi pyytää niin isommilla kuin pienimmilläkin jokiosuuksilla, ja minulla alkaa olla jo 15 vuoden kokemus tästä kalastustavasta.
Lisäksi pyydän tavallisella perhovavalla aina silloin kun minulla on aikaa "värkätä", ja matalan veden aikana jolloin Harjus on lähellä rantaa ja pitkiä heittomatkoja ei tarvita.

Millainen vapa?

Minulla on itsellä käytössä tavallinen 2,7m pitkä vapa ja uistimen painosuositus on 15-40g.

Se on perusvapa joka käy hyvin isoille ja pienille jokivarsille.

Tärkeää vavassa on sen jäykkyys?, jos Harjuksen iskiessä kiinni tuntuu teräviä nykäyksiä, tai heitto ei lennä tarpeeksi kauas, niin silloin kannattaa harkita joustavampaa vapaa.
Ja tietenkin jos kalat karkaa niin silloin yleensä vapa on liian jäykkä.

Omat vapani ovatkin yleensä "omia viritelmiä", usein sopivan jäykkyyden saamiseksi olen katkaissut vavan ja sitten "liittänyt jostakin toisesta vavasta lisää vartta".

Millainen kela?

Heittokohokalastukseen avokela on mielestäni paras, umpikela tai hyrräkela saattaa olla jonkun toisen mieleen, mutta kunnon avokelalla saa heittoon pituutta ja siimasotkuja tulee vähemmän. "Hyvät avokelat ovat myös mielestäni nykyään aika edullisia hankkia".

Millainen heittokoho?

Käytän itse yleensä kahta mallia, eli kuvissa olevia ylempää Ruotsalaismallista heittokohoa tai yleistä suippoa 20g heittokohoa.
Heittokohoja on myös palloina mutta ne eivät lennä yhtä hyvin kuin kuvissa olevat mallit.

Painavimpiakin kohoja on saatavilla mutta sitten siiman katkeamisriski nousee heitettäessä ja siitä syystä välttelen niitä.

Millaiset perhot?

Tavalliset perhot käyvät ihan hyvin, lähinnä taitavat olla uppoperhoja.
Mutta siiman ensimmäiset perhot ovat minulla yleensä karvaisia pintaperhoja, ja siiman kohopuoleisessa alkupäässä käytän monesti "pallopäisiä" ja vähäkarvaisia uppoperhoja.
Oheisessa kuvassa on viimekesän jäljiltä oleva perhorasia josta löytyy kaikki mitä perholitkalla pyytäessä tarvitsee.
Jopa usein käyttämäni Mepsin vilkku, jota käytän elävöittämään perholitkan uintia. (ja kyllä vilkussakin usein on kala kiinni)

Millaista siimaa kannattaa käyttää?.

Itse käytän Strennin perus-siimaa 10 LB:n vahvuisena joka kestää 4,5 kg kalanpainon.
Siimassa on tärkeää sen solmunkestävyys ja joustavuus.

Punottujen siimojen kanssa kannattaa olla tarkkana ettei siima ole liian joustamaton, ja vedessä leikkaava jolloin kalat pääsevät helposti irti ja vavassa voi silloin kalaniskut tuntua terävänä nykäisynä.
Usein silloin Harjus ehtii ravistella itsensä irti ennen kuin sen saa rannalle

Perhojen sitominen pääsiimaan (litkan teko)

Täällä Kittilän seudulla heittokohokalastus tapaa sanotaan yleisesti litka pyynniksi, ja litkalla tarkoitetaan sitä osaa siimasta jossa on heittokoho ja perhot sidottuna riviin lyhyen tapsi- siiman varaan.

Litka tehdään siten että, heittokoho sidotaan pääsiiman päähän ja perhoihin sidotaan lyhyt tapsi-siima.
Tämä sidotaan pääsiimaan siten että pääsiimasta perhoihin on matkaa noin 7 cm.

Perhojen väliksi olisi hyvä jäädä noin 20-15 cm.
Litkaan laitetaan noin 3 -6 perhoa yhteensä.
(Kannattaa tarkistaa jokikohtaiset rajoitukset, onko niitä ja saako joella jossa pyydät yleensäkään pyytää heittokoholla? )

Koko litkan pituus olisi hyvä olla noin 50- 70 cm lyhyempi kuin vapa on jotta heittäminen olisi helpompaa.

Litkan sitomiseen voi käyttää monenlaisia erilaisia solmuja, kunhan ne vain ovat pitävät ja eivät tee kovin isoa möykkyä pääsiimaan.
Tässä vaiheessa viimeistään kannattaa tarkistaa siiman solmujen kestävyys, niissä voi olla yllättäviäkin eroja.
Perhojen joita laitat litkaan olisi hyvä olla kaikkien hiukan erilaisia, heittokohopäähän painavammat uppoperhot ja pintaperhot lähemmäs vavan nokkaosaa.

Litkassa kannattaa käyttää myös erivärisiä perhoja, Harjuksella saattaa syöntimieltymykset vaihtua jopa yhden illan aikana paljonkin.
Ja jos litkassa on erivärisiä ja kokoisia perho vaihtoehtoja, niin silloin ei tarvitse kalastellessa alkaa tekemään litkaa uudestaan.

Huom: Älä laita erittäin suuria ja pieniä perhoja samaan litkaan, jos perhoissa on erittäin suuri kokoero niin laita ne mieluummin eri litkoihin.

Heittokoholla pyynti.

Heittokoholla pyydetään yleensä heittämällä viistosti ylävirtaan ja välittömästi kelataan löysät siimat pois.

Annetaan kohon valua virran mukana alavirtaan, kun siima kiristyy ja koho tekee kaarevan uintiliikkeen joessa, niin silloin Harjus yleensä iskeekin kiinni.

Jos ja kun, kala on tarttunut kiinni niin aletaan kelata vavannokka ylhäällä ja kävellään alavirtaa päin kokoajan kelaten kalaa vastaan, ja samalla vauhdilla nostetaan kala kuivalle maalle.
Perhojen uintia voidaan elävöittää usein antamalla perhojen uida syvemmällä, tai aina välillä siimasta nykien (kuin pilkkiessä).
Huonolla syönnillä kannattaa usein kokeilla näitä konsteja.
Usein kalastaessani olen heittänyt perholitkan kauas joelle, ja kaivanut tupakat taskusta, ja sytyttäessäni tupakan on Harjus usein iskenyt perhoihin samalla kiinni.
Eli kannattaa kokeilla erilaisia litkan uittamistapoja ja kehitellä omaa kalastustyyliä.
(Tosin tupakointia ei varmaan kenenkään kannata tämän vuoksi aloittaa :-) ).

Muita konsteja jos kala ei syö?

Alkukeväästä kun vedet ovat kylmiä ja kala ei tahdo syödä, niin yksi hyvä konsti on hidastaa perholitkan uintia ja parantaa pyytävyyttä.
Lisää heittokohon jatkeeksi pieni vilkku.

Vilkku sidotaan noin 50- 60 cm päähän omaan siimaan, ja hyvä olisi olla myöskin "vierku" tähän väliin jottei vilkku puno pääsiimaa puneelle.
Vilkku hidastaa litkan uintia ja pyöriessään perässä aiheuttaa värinää perhoihin parantaen niiden houkuttelevaisuutta.

Käytän itse Mepsin 1-2 koon vilkkua, usein alkukeväästä heinäkuun puoleenväliin.
Riippuen kuinka joessa on vettä, matalan veden aikana vilkku jää usein kiinni ja silloin siitä on enempi haittaa kuin hyötyä.
(Eikä sitä yleensä enää tarvitsekaan)

Lisävinkkejä.

Kokeilemisen arvoista on vaapulla tai vilkulla pyytäessä lisätä pari- kolme perhoa, samoin kuin litkaa tehdessä tapseilla liitettynä siimaan.

Huonolla syönnillä saatat kokea iloisen yllätyksen saaliin muodossa.

Lopuksi toivon että tästä sivusta on jollekin kalamiehelle tai naiselle joskus jotain iloa ja hyötyä.

Kireitä siimoja kaikille.
Palaa valikkosivulle.

© Hirvikuiskaaja.fi/Kari Haapakoski